Oli kerran ryytimaassa… - Pekko Käppi & K:H:H:L:n uusi albumi ulkona nyt!
Pekko Käpin luotsaaman K:H:H:L-orkesterin kuudes levy on tavallaan ensimmäinen. Se on ensimmäinen varsinainen pitkän kaavan mukaan tehty levy, jolla on mukana Mauritius-lähtöinen rumpali ja luultavasti Suomen enkeliäänisin mieslaulaja Gilbert Kuppusami. Mies on kulkenut yhtyeen kanssa jo useamman vuoden, mutta oli nyt mukana kehittelemässä biisejä huomattavasti pidemmällä aikavälillä. Gilbertin rooli on ollut uutta levyä tehdessä merkittävä, hän on pienestä pitäen laulanut kirkoissa ja sittemmin ympäri maailmaa ja laittanut sielut värisemään ja peffat heilumaan Shanghaista, Losin ja Mansen kautta Näätämöön. Tämä itsevarmuus välittyy kaikessa ja kantaa myös yhtyeen soittoa erityisellä tavalla, niin konserteissa kuin levyilläkin. Lisäksi Kuppusami on melko varmasti ainoa Suomessa vaikuttava muusikko, joka on mitellyt action-elokuvissa David Carradinen kanssa (mm. Kungfu Killers, 2008).
Kuppusamin jälki kuuluu muun muassa kappaleella Musta ruuna, jossa kalevalamittainen nelipolvinen trokee kohtaa mauritiuslaisen rytmimaiseman ja yhteensulama on saumaton.
”Tämä ei yllättänyt meitä ollenkaan. Olemme vuosia kiertäneet ympäri maailmaa erilaisilla folk-, rock- ja etnofestareilla ja onhan se nyt niin, että musiikkiperinteiden pintaa ei tarvitse kuin vähän pyyhkäistä ja huomaamme, että oli kyseessä humppa. Mauritiuksen sega tai protoheavy, niin saman yhteisen asian äärellä ollaan”, toteaa Käppi intoa puhisten.
Käpin mukaan levyn sisältö voisi olla eräänlainen etnopoeettinen runokokoelma, joka sijoituu ihmiskunnan ryytimaahan, jossa yhteiskunnalliset, maalliset ja maagiset rituaalit kukkivat sukupolvista toiseen. Levyn teemaan liittyvä ylisukupolvisuus tulee esiin Kuppusamin Mauritiuksen kreoliksi laulamassa tositarinaan perustuvassa Touni Minui -kappaleessa (Keskiyön alaston). Laulussa naapurustossa kylvää hämmennystä ja pelkoa ihmissusi, jolta suojaudutaan vanhempien neuvosta ripottelemalla suolaa kynnykselle. Laulussa sanotaan, että ”taikausko on osa kulttuurejamme, vaikka et uskoisi se saa sinut vapisemaan”. Näinhän se on.
Erityisen vapisuttavaa, sillä vaikuttaa kovasti siltä, että ihminen ei se pääse jästipäisistä rituaaleistaan, epäluuloistaan ja vainoistaan eroon. 1600- luvun Suomessa (siis Ruotsin valtakunnassa) vainottiin tavallisia ihmisiä noitina, 1700-luvulla samaisen valtion valtaapitävät perseilivät innokkaasti muiden muassa orjakaupan parissa, mutta perustivat sentään tiedeakatemian. Jos 2020-luvulla pidetään koulutuksen alas ajamista ja kirjaverojen nostamista hyvänä ajatuksena, niin olisiko tässä mahdollisesti kohta ympyrä sulkeutumassa? Leikataan koulutuksesta ja mm. mielenterveyden hoidosta, ripotellaan suolaa, tehdään erilaisia merkkejä eri tahojen nimeen, mutta jääkö meille tästä vuosituhantisesta ristiriitaisesta ja tempoilevasta ponnistelusta jäljelle mitään muuta, kuin vain kaunis ajatus? Ehkä, mutta Oli kerran ryytimaassa… -levy ainakin päätyy kauniiseen, avaraan sointuun ja pitkään, avaruuden aalloilla hiljalleen hiipuvaan säveleen, jota säveltäjäsanoittaja Tommi Laineen loitsuama säe hellästi kannattelee: Saimme aikaan vain tuon kauniin, kauniin ajatuksen. Amen.
Pekko Käppi & K:H:H:L – Oli kerran ryytimaassa -kiertue 2025
27.09 Freeform Tradition Festival, Berlin
03.10. G Livelab, Tampere
04.10. Tuba, Oulu
10.10. Kannusali, Espoo
11.10. House Of Rock, Kouvola
16.10. Vakiopaine, Jyväskylä
17.10. Kalevan Navetta, Seinäjoki
05.11. G Livelab, Helsinki
23.01. Suisto, Hämeenlinna